Olen Hannele Kummala ja opiskelin Kaukovainion OSAO:lla restauroinnin artesaaniksi. Opiskelujen aikana pääsin käymään harjoittelussa Oulun museolla alkuvuodesta 2025. Tehtäväni oli valmistaa kaksi puista aitan pienoismallia Muistojen aitta -kiertonäyttelyn käyttöön. Aitoista tulee itse kasattavat ja teen niihin myös sisustukset. Rakensin aitat museon verstaalla.
Ensimmäiset päivät pienoismallin parissa tapahtuivat jo aiemmin. Kävimme vastuumuseotutkija Johanna Latvamäen kanssa keskustelemassa aitoista Näkövammaisten liiton, sekä Muistiyhdistyksen kanssa. Heiltä saimme hyviä ja tärkeitä vinkkejä näyttelyn rakentamiseen.
Ensimmäisenä harjoittelupäivänä pääsin heti suunnittelemaan pienoismallia kaverinani aitoista kertova kirja sekä kahden Turkansaaren aitan pienoismallit. Päädyin tekemään pienoismallin Nykyrin aitasta. Alussa pääsin myös näkemään hienoja, aiemmin rakennettuja pienoismalleja ja kiertonäyttelyitä museolla.
Pääsin käymään paikan päällä Turkansaaressa katsomassa Nykyrin aittaa, ottamassa siitä valokuvia ja tutustumaan, miten aitat ovat sisustettu Turkansaaressa.
Pienoismallin koko määräytyi sen laatikon koolla, jolla näyttelyä kuljetetaan. Suunnittelimme siitä niin suuren, kuin vain laatikoihin saisi mahtumaan.
Koneisiin perehtymisen jälkeen pääsin jo itse työhön eli hirsien tekoon. Tarvittavan määrän olin laskenut valmiiksi: yli 100 kappaletta 60 cm mittaista hirren pätkää! Valitsin mahdollisimman tiheäsyistä mäntylautaa. Hirren pinnat sahasin vannesahalla, jotta ne näyttäisivät valmiissa työssä elävämmiltä. Pyöristin reunat ja ajoin hirsien varaukset jyrsimellä.
Ennen hirsien salvosten tekemistä valmistin aittojen perustukset ja lattiat, joiden päälle hirsiä aletaan kasaamaan. Alusrakenteen hirret tulivat valmiista pyörörimasta ja lattia vanerista. Salvoksia sahaillessani sirkkelillä meni koko päivä. Samalla aiheutin itselleni lisätöitä, kun en tullut ajatelleeksi, että Nykyrin aitassa on posket ja sen takia kaikkia salvoksia ei pidä tehdä samaan kohtaan. Tästä lannistumatta valmistin uudet osat ja sahasin niihin salvokset oikeaan kohtaan.
Nyt alkoi jo hahmottua, miltä aitat tulisivat näyttämään. Päätykolmioiden tekeminen tuotti vähän haastetta, mutta siitäkin selvittiin mittaamalla ja suunnittelulla.
Kun aitan hirret olivat koristuksia vaille valmiita, aloitin ovien ja karmien teon.
Sahasin poskien muodot ja konsolihirsien profiilit. Se sai aitat näyttämään heti hienommilta.
Sitten oli vuorossa katon teko. Tästä vaiheesta minä pidin jotenkin erityisen paljon. Nykyrin aitassa on pärekatto ja siispä tähänkin tulee. Tein sen molemmat lappeet erikseen, jotta se vie vähemmän tilaa. Nidoin nitojalla ruodelaudat kiinni.
Kuvittelin, että katon teko olisi nopeaa, mutta se veikin yllättävän paljon aikaa. Päreet sahasin vannesahalla ja laitoin niiteillä ja liimalla kiinni. En ollut ikinä ennen päässyt tekemään vielä pärekattoa, mutta nyt tuli sekin opeteltua. Toki ei oikeita päreitä laiteta liimalla ja niiteillä, mutta pärekaton rakenne ja idea tulivat kuitenkin tutuksi. Päreiden lisäksi kattoon tulee tietenkin tuulilaudat.
Kun molemmat katot vihdoin olivat valmiit, pääsin tekemään sisustuksia. Tätä vaihetta olinkin odottanut eniten. Turkansaaressa tehtiin museolle suola- ja soodataikinoista leivonnaisia esille. Minäkin sain samalla tehdä aittoihin ruisleivät orrelle sekä limput, kalat ja kinkut. Tein myös yläkerran lattian ja sinne kohoavat portaat.
Viljalaaria tehdessäni pääsin opettelemaan lohenpyrstösalvosten tekoa. Meni siinä hetki aikaa ennen kuin Unto Siitasen ”Puurakennusten suunnittelu” -kirjan avulla osasin hahmottaa salvosten muodon. Viljalaarin kannen ja väliseinien jälkeen se oli valmis. Ja seuraavana valmistin sängyn petivaatteineen sekä tynnyrin. Myös molempien niiden teossa tuli uutta oppia.
Ennen aittojen maalaamista laitoin vielä oveen saranat ja tein orsille pidikkeet.
Värikokeilujen jälkeen päädyin käyttämään kahden öljymaalin sekoitusta aittojen maalaukseen. Oikeat aitat on maalattu punamullalla, mutta se sotkee vaikka onkin kuivunut. Näimme siis parhaaksi käyttää öljymaaleja. Ulkopuolelta aitat maalattiin punaiseksi ja sisäpuolelta käsittelin etikka-teräsvilla-seoksella sekä teellä, joka sisältää tanniinia ja saa hirret harmaantumaan. Hirsistä tuli kuitenkin hieman ajateltua punertavammat.
Kaiversin lattiavanereihin urat, jotta ne näyttäisivät lautalattioilta. Käsittelin nekin samalla harmaannuttavalla aineella. Lattioiden väristä minä pidän.
Sisustuksia en käsitellyt millään vaikka jälkeen päin ajatellen, nekin olisi voinut jollain sipaista.
Sitten olikin enää jäljellä vain hirsien numerointi. Tein sen kaivertamalla dremelillä. Lopuksi vielä kuvasin aitat.
Harjoittelussa opin paljon aitoista ja niiden käyttötarkoituksista. Lisäksi sain nähdä, millainen museo on työpaikkana. Ja itse aitan rakentamisessa tuli paljon käytännön oppia. Haastavinta oli päätykolmion teko, kun hirret eivät meinanneet pysyä paikoillaan. Eniten pidin sängyn ja oven tekemisestä. Ja pienoismalleja oli mukava tehdä, kun apua sai tarvittaessa museossa työskenteleviltä.
