Oulu: Tarinani on moniääninen ja yllättävä
Oulun museo avautuu uudessa museo- ja tiedekeskus Tiimassa 9.10.2026. Samalla yleisölle avautuu uusi Oulu: Tarinani -näyttely, jonka suunnittelussa yli 600 oululaista on ollut mukana. Näyttely kertoo Oulun menneisyydestä, elävästä kulttuuriperinnöstä ja siitä, millaista tulevaisuutta haluamme yhdessä rakentaa.
Tiiman kolmannessa kerroksessa Oulun museon näyttelytiloissa on melkoinen vilske. Joka puolella rakennetaan ja asennetaan. Osa kohteista kaipaa enää pientä viimeistelyä, jotkut odottavat vielä vuoroaan.
Kun Oulun museon uusia näyttelyitä alettiin suunnitella, oli museon projektiryhmälle heti selvää, että oululaiset otettaisiin mukaan kaupungin historiasta kertovan näyttelyn suunnitteluun. Kahden vuoden aikana yli 600 kaupunkilaista osallistui museon työpajoihin.
”Tärkeintä mitä työpajoissa nousi, oli että ihmiset kaipasivat mahdollisimman moniäänisiä tarinoita historiasta. Ehkä vähän semmoisia vaiettuja tai unohdettuja tarinoita, näkökulmia, ja niitä me on pyritty tuomaan tässä näyttelyssä esille”, kertoo Oulun museo- ja tiedekeskuksen projektipäällikkö Karoliina Autere.
Tarinani kertoo myös Oulun tulevaisuudesta
Oulu: Tarinani ei tarkastele kaupunkia vain menneisyyden kautta. Historian rinnalle nousee elävä kulttuuriperintö, asiat, joita oululaiset tekevät, kokevat ja jakavat juuri nyt.
”Se, mitä ihmiset tekevät tällä hetkellä Oulussa, muodostaa meille kaikille tärkeää ja merkityksellistä yhteistä kulttuuriperintöä. Meillä on täällä ilmakitaraa, oululaista pikaruokakulttuuria känkyn muodossa sekä oululaista talvipyöräilyä”, valottaa Autere pian avautuvan näyttelyn sisältöjä.
Näyttelyssä kulttuuriperintöä katsotaan myös tulevaisuuden näkökulmasta. Se kutsuu pohtimaan, mitä tästä ajasta haluamme säilyttää, mitä jättää taaksemme ja millaista kaupunkia haluamme olla rakentamassa tuleville sukupolville.
Arkeologi Terhi Taipaleenmäki (oik.) ja Karoliina Autere tarkastelevat yhtä pienoismallin palaa ennen sen vitriiniin siirtämistä.
Rakastettu ja toivottu Oulu 1938 pienoismalli tekee paluun
Kaupunkilaisten rakastama Oulu 1938 pienoismalli on esillä näyttelyssä.
”Työpajoissa kaikista eniten uuteen näyttelyyn toivottiin esille Oulun pienoismallia, joka oli aiemman perusnäyttelyn vetonaula yli 20 vuoden ajan. Nyt se on puhdistettu ja lisäksi olemme saaneet mukaan neljät kiikarit, joiden avulla voi nähdä ja kuulla vuoden 1938 tunnelmien heräävän eloon”, iloitsee Autere.
Pienoismalli esittää Oulua vuonna 1938. Se pysäyttää kaupungin hetkeen ennen sodan alkua. Kaupunki näyttää rauhalliselta: ihmiset käyvät töissä, torilla käydään kauppaa ja uusia rakennuksia nousee. Kaupunki modernisoitui vauhdilla, kauppatoria uudistettiin rakentamalla sinne vesijohto sekä sähkövalaistus. 1930-luvun lopussa Oulu olikin nouseva teollisuuskaupunki nahkatehtaan, villatehtaan, höyrymyllyjen ja uusien metsäteollisuuslaitosten ansiosta.
Ainolassa pienoismalli sijaitsi suuressa vitriinissä. Museon muuttaessa huomattiin, että massiivista paikoilleen rakennettua vitriiniä ei saatu sieltä mukaan. Niinpä Tiimassa pienoismalli on saanut kokonaan uuden rakenteen ympärilleen.
Amanuenssi Helena Hämäläinen puhdistaa pienoismallia varastoinnin jäljiltä.
Pienoismallin puhdistaminen ja huolto aloitettiin kesällä. Museon amanuenssi Helena Hämäläisen mukaan pienoismalli oli hyvässä kunnossa, mutta tarvitsi puhdistamista.
”Puhdistaminen on tarkkaa ja mielenkiintoista puuhaa. Imurin ja pensseleiden kanssa puuhatessa välillä havahtuu siihen, että tämä talohan on edelleen olemassa päivittäisen kulkureittini varrella”, kertoo Hämäläinen.
Pienoismalli koostuu seitsemästä osasta ja on kooltaan 18 m². Vuonna 2002 valmistuneen pienoismallin käsikirjoituksen, materiaalin keräämisen ja suunnittelutyön on tehnyt oululainen arkkitehti Kaarina Niskala.
Joki muistuttaa, että kaupunki ei kuulu vain ihmisille
Oulu: Tarinani -näyttelyssä Oulun historiaa katsotaan myös Oulujoen näkökulmasta. Joki on ollut kaupungille kulkureitti, elinkeino ja työpaikka, mutta samalla elinympäristö lukuisille lajeille. Ihminen on muokannut jokea voimakkaasti, mutta joki ja sen ympäristö ovat puolestaan muovanneet kaupunkia.
”Oulujoki on näyttelyssä paljon enemmän kuin maisema tai kulkureitti. Se kertoo kaupungin synnystä, ihmisten liikkeestä ja ajan kulumisesta, mutta tuo esiin myös kulttuuriperinnön monilajisuuden: joen tarinaa kertovat ihmiset, eläimet ja luonto yhdessä”, kertoo projektipäällikkö Autere.
Näyttelyssä joki saa oman äänensä. Monilajinen näkökulma haastaa katsomaan tuttua kaupunkia myös muiden kuin ihmisten näkökulmasta ja pohtimaan, millaisia jälkiä ihminen on ympäristöön jättänyt – ja millaisia jälkiä ympäristö on jättänyt meihin.
”Museosta lähtiessä toivon, että tutun joen voi nähdä uusin silmin. Ehkä huomio kiinnittyy siihen, mitä kaikkea kaupungissa elää ja tapahtuu myös ihmisen näkökulman ulkopuolella. Samalla voimme pohtia, millaista kaupunkia ja millaista tulevaisuutta rakennamme yhdessä”, Autere sanoo.
Näyttelyssä oululaisten tarinoita kertovat myös monet paikalliset taiteilijat.
Menneisyydestä kohti kestävää tulevaisuutta
Oulu: Tarinani -näyttelyssä historia ei ole valmis kertomus, vaan lähtökohta nykyhetken ja tulevaisuuden tarkastelulle. Näyttely tuo esiin erilaisia kokemuksia ja näkökulmia Oulusta ja tekee näkyväksi myös sen, että kaupungin historiaa voidaan kertoa monella tavalla.
Näyttelyn tarinoita kertovat myös eri alojen taiteilijat. He tuovat Oulun historiaan ja nykyhetkeen omia näkökulmiaan, tulkintojaan ja tapojaan nähdä kaupunki. Mukana ovat Jenni Räinä, Harri Filppa, Jessi Jokelainen, Emilia Laatikainen, Ilpo Koskela, Aapo Kukko, Hanna Kukko, Juha Roikonen, Veli-Matti Ural, Vesa Ranta ja Minna Henriksson.
Taiteilijoiden teokset täydentävät näyttelyn historiallisia aineistoja ja tuovat esiin sellaisia näkökulmia, joita museon omilla kokoelmilla ja perinteisillä esittämisen tavoilla ei välttämättä tavoiteta. Näin Oulun tarina rakentuu näyttelyssä monista äänistä – menneisyydestä, nykyhetkestä ja erilaisista tavoista tulkita kaupunkia.
Museon tavoitteena on antaa kävijälle aineksia tarkastella omaa ympäristöään, historiaansa sekä paikkaansa kaupungissa ja samalla pohtia omaa rooliaan kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.
”Museo ei voi tietää etukäteen, millainen tulevaisuus meitä odottaa. Sen sijaan voimme yhdessä kysyä, mitä haluamme tästä ajasta muuttaa tai vahvistaa, mitä haluamme säilyttää ja millaista tulevaisuutta haluamme olla tekemässä”, Autere sanoo.