Hukkajoen ympäristötuhossa kuolleiden jokihelmisimpukoiden eli raakkujen kuoria on esillä Oulun museon juuri avautuneessa Oulu: Tarinani -näyttelyssä. Näyttelyssä kuoret kertovat ihmisen toiminnan vaikutuksista luontoon ja tuovat esille alueen monilajista historiaa.
Museossa esillä olevat 30 raakunkuorta ovat peräisin Suomussalmen Hukkajoelta, jossa tuhansia raakkuja kuoli metsäkoneiden ylittäessä joen toistuvasti elokuussa 2024. Raakkujen lisäksi tapahtumat vahingoittivat niiden elinympäristöä. Museolle luovutetut kuoret kerättiin raakkujen pelastusoperaation yhteydessä poliisin esitutkinnan aineistoksi.
Kuorten päätyminen museoon on poikkeuksellista, koska jokihelmisimpukka on erittäin uhanalainen ja luonnonsuojelulain nojalla suojeltu laji. Museo tarvitsi kuorten hallussapitoa varten luonnonsuojelulain mukaisen poikkeusluvan.
”Raakkujen kuoret ovat konkreettisia muistikkaita siitä, mitä Hukkajoella tapahtui. Ne muistuttavat, että vesistöissä ja niiden asukkailla on oma historiansa, joka kulkee ihmisen historian rinnalla”, sanoo Oulun museo- ja tiedekeskuksen museolehtori Katariina Vuori.
Raakut tuovat näyttelyyn muiden lajien näkökulmaa
Raakunkuoret ovat osa Oulu: Tarinani -näyttelyn Oulujokea käsittelevää kokonaisuutta. Näyttelyn halki virtaa pienoiskoossa toteutettu joki, jonka äärellä kerrotaan Oulujoen historiasta sekä vapaan joen ajalta että sen valjastamisen jälkeen.
Vesistöt ovat vaikuttaneet keskeisesti Oulun syntyyn ja kaupungin kasvuun. Oulujoki on ollut ihmisille kulkureitti, elinkeino ja työpaikka, mutta samalla se on elinympäristö lukuisille muille lajeille. Ajatus raakkujen tuomisesta museon näyttelyyn syntyi jo suunnitteluvaiheessa. Kuoret saatiin Metsähallitukselta ja niiden saapuessa museolle, selvisi, että ne ovat Hukkajoelta. Näyttelyssä raakut kertovat nyt siitä, miten ihmisen tekemät ratkaisut muuttavat jokea ja sen lajien elinolosuhteita.
”Museoissa kerrotaan tavallisesti ihmisten historiasta. Oulu: Tarinani -näyttelyssä kävijä voi pohtia, miltä historia näyttää, kun sitä tarkastellaan myös joen ja siellä elävien lajien näkökulmasta. Raakkujen kuoret tuovat pysäyttävällä ja surullisella tavalla esiin sen, millaista rinnakkaiselo ihmisen kanssa usein on”, Vuori pohtii.